Consuela Colțan on opettaja, jolla on 25 vuoden kokemus, ja hän opettaa tällä hetkellä pääkaupungin sektorin 5 koulussa numero 280. Hän ymmärtää, että nykypäivän opiskelijat eivät enää opi istumalla hiljaa pöytänsä ääressä kynä kädessä ja tuijottaen taulua. Sen sijaan he tarvitsevat visuaalista tukea, värikkäitä ärsykkeitä ja liikettä. Hänen oppitunninsa ovat todellisia seikkailuja lapsille, joissa heitä rohkaistaan löytämään, kokeilemaan ja esittämään kysymyksiä..
Consuela Colțanin suurin haaste on järjestää vuorovaikutteisia oppitunteja 35 oppilaan luokassa kolmessa vuorossa toimivassa koulussa. Valmistellakseen luokkahuoneita hän menee usein kouluun illalla klo 8 jälkeen tai aikaisin aamulla klo 6.30, jotta hän voi järjestää pöydät uudelleen ja valmistelemaan materiaalit. Vitsaillen hänen ympärillään olevat kysyvät usein: ’Onko sinulla taas tarkastus?’ Totuus on, että hän tekee niin joka päivä, ja hänen arvioijansa ovat vasta 6-7-vuotiaita, joten hänellä ei ole varaa olla valmistautumaton heidän edessään.
All About Mothers: Olet opettaja julkisessa järjestelmässä ja onnistut astumaan normin ulkopuolelle ja opettamaan eri tavalla kuin pelkällä liitulla ja taululla. Milloin aloitit opettamisen eri tavalla, ja mitä vaikutuksia sillä on ollut lapsiin?
Elena Cuzan normaalikoulussa käymistäni päivistä lähtien olen pyrkinyt suunnittelemaan oppitunteja, jotka ovat mahdollisimman kiinnostavia oppilaille, sellaisia, jotka herättävät heidän kiinnostuksensa ja pitävät huomionsa hereillä. Olen aina yrittänyt asettua opiskelijan ’kenkiin’ miettien, mitä uutta haluaisin oppia, miten se tapahtuisi ja millä keinoin. Olemme kaikki olleet opiskelijoita ja muistamme, kuinka meillä oli tapana vapisten, kun tietty opettaja tuli luokkahuoneeseen, kuinka pysyimme tuntikausia jäätyneinä istuimellamme, usein kädet selän takana, kuinka kirjoitimme oppitunnin sisällön sanelun jälkeen, kuinka joitakin meistä kehuttiin, kun taas toisia nöyryytettiin, jopa lyötiin. Haluaisin uskoa, että tällaista opetusta ei enää ole, että opiskelija on koulutusprosessin keskiössä ja että hänen harmonisesta kehityksestään huolehtiminen on etusijalla.
Opetustyylini perustuu affektiiviseen oppimiseen, mikä tarkoittaa oppimista edistävien positiivisten tunnetilojen aikaansaamista. Meillä opettajina on velvollisuus arvostaa uteliaisuutta ja iloa, jolla 6-vuotias ylittää ensimmäistä kertaa luokkahuoneen kynnyksen ja kehittää tunneluonteisia motivaatiokomponentteja: itseluottamusta, varmuutta ongelmanratkaisukykyä, löytämisen iloa ja tyytyväisyyttä menestykseen.
Minun näkökulmastani motivaatioksi ja oppimiseksi käännetty affektiivisuus on yksi olennaisista tekijöistä opiskelijoiden persoonallisuuden muovaamisessa. Akateemisessa toiminnassa rakkauden kautta kasvaminen on tehokkain tapa kehittyä ja edistyä, erityisesti peruskoulussa.
