Iän myötä unohtaminen voi tuntua epämukavalta tai jopa hieman pelottavalta jokapäiväisessä elämässä. Tämä on kuitenkin normaali osa muistia, sillä sen avulla voimme siirtyä eteenpäin tai saada uutta tietoa. Asiantuntijat väittävät, että muistimme eivät ole niin luotettavia kuin luulemme. Millaista unohtamisen tasoa pidetään kuitenkin normaalina?
Durhamin yliopiston psykologian professori, tohtori Alexander Easton esittää The Conversation -lehdessä julkaistussa artikkelissaan todisteita, jotka osoittavat, milloin muisti toimii kuin rasvattu ja milloin sen heikkeneminen on syytä huolestuttaa.
Miten aivot toimivat
Hän osoittaa, että aivomme ovat vastuussa muistojen oppimisesta (koodaamisesta), turvallisesta säilyttämisestä (tallentamisesta) ja hakemisesta, kun niitä tarvitaan. Missä tahansa vaiheessa tätä prosessia jokin asia voi unohtua. Emme voi käsitellä kaikkea, kun aistitieto saapuu ensimmäisen kerran aivoihin. Sen sijaan käytämme tarkkaavaisuuttamme lajitellaksemme tiedot niin, että voimme tunnistaa ja käsitellä tärkeimmät. Tämä prosessi tarkoittaa, että koodaamme yleensä ne asiat, joihin kiinnitämme huomiota, kun koodaamme kokemuksiamme.
Emme esimerkiksi muista sosiaalisessa tilaisuudessa meille esitellyn henkilön nimeä, koska voimme kiinnittää huomiomme johonkin muuhun ilman, että koodaamme hänen nimeään. Vaikka tämä on muistivirhe, se on aivan normaalia ja yleistä.
Muisti on riippuvainen harjoittelusta. Toistamme niitä muistoja, jotka kestävät pisimpään. Toisaalta liikunnan tarve voi olla toinen syy siihen, miksi ihmiset unohtavat päivittäin. Voimme esimerkiksi koodata, mihin pysäköimme auton supermarketissa, mutta heti kun astumme sisään, toistamme muita asioita, jotka meidän on muistettava. Siksi saatamme unohtaa auton sijainnin.
Tämä kuitenkin korostaa unohtamisen toista piirrettä: Voimme unohtaa tiettyjä yksityiskohtia, mutta voimme muistaa tärkeimmät. Kun kävelemme ulos kaupasta ja huomaamme, ettemme muista, mihin pysäköimme auton, muistamme yleensä, oliko se kaupan oven vasemmalla vai oikealla puolella, parkkipaikan reunalla vai keskellä. Sen sijaan, että joutuisimme kävelemään ympäri parkkipaikkaa etsiessämme sitä, voimme etsiä sitä suhteellisen rajatulta alueelta.
Ajan merkitys muistille
Muisti heikkenee iän myötä, mutta se ei aina ole ongelma. Professori sanoo, että tietyn iän jälkeen koemme paljon, ja näillä kokemuksilla on paljon yhteisiä elementtejä, jolloin niiden erottaminen muistissa on entistä vaikeampaa. Tämä muistojen päällekkäisyys estää tiedon hakemista, mikä tekee siitä ajan myötä yhä vaikeampaa ylikuormituksen vuoksi.
Lisäksi nimien tai päivämäärien unohtaminen ei aina vaikuta päätöksentekoon. Syvä tietämys ja hyvä intuitio, joita ikääntyneillä ihmisillä saattaa olla, voivat auttaa torjumaan näitä muistihäiriöitä. Tietenkin on myös todisteita suuremmasta ongelmasta, kuten identtisten kysymysten toistamisesta tai siitä, että ihmiset unohtavat käyttää haarukkaa ja veistä. Sen sijaan hyvin tutuilla alueilla liikkumisen unohtaminen on osoitus siitä, että ihmisellä on vaikeuksia käyttää ympäristön vihjeitä, jotka muistuttavat siitä, miten liikkua.
Mikä on seikka, joka määrittelee, milloin unohtaminen on normaalia ja milloin huolestuttavaa? Onko olemassa yleisiä mittareita tässä asiassa?
Onko unohtaminen yleistä ikääntyessä? Milloin tulisi huolestua muistin heikkenemisestä?
Kaikenikäisillä ihmisillä tapahtuu unohtamista, mutta iän myötä se saattaa tuntua yleisemmältä. Huolestumaan kannattaa vasta, jos muistin heikkeneminen vaikuttaa merkittävästi arjen toimintoihin tai aiheuttaa huolta omasta hyvinvoinnista.