Joistakin vihanneksista vapautuu haitallisia aineita, kun ne itävät. Pahimmassa tapauksessa tämä voi johtaa myrkytykseen. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse mennä roskiin itämisen jälkeen.
Niin käy: Unohdat, että vihanneslaatikossa on vielä muutama sipuli tai peruna. Kun kaivat ne jossain vaiheessa esiin, ne ovat itäneet. Ei enää päivällistä. Tämä tapahtuu tietysti aina silloin, kun kaupat ovat jo kiinni. Vaikka: ”Kai niitä voi vielä käyttää?” saatat ajatella.
Riippuu siitä, minkä itävän ruuan kanssa olet tekemisissä. Joillekin idut ovat vaarattomia. Esimerkiksi itävät sipuli- tai valkosipulisipulit eivät yleensä ole terveyden kannalta ongelma, sanoo ravitsemusterapeutti ja ravitsemusterapeutti Fiona Steinberger. Useimmissa tapauksissa itiöt vaikuttavat vain koostumukseen, ja sipulista tulee hieman pehmeämpiä. Niistä ei kuitenkaan kehity mitään myrkyllisiä aineita. Päinvastoin, vihreitä versoja voi käyttää kuten ruohosipulia.
Tilanne on samanlainen valkosipulin kohdalla; pitkäaikaisen varastoinnin jälkeen sipulit voivat versoa vihreinä kärjestä. Tämä ei yleensä ole ongelma, mutta jos valkosipuli haisee homeelta tai on kuivunut, sitä ei saa enää keittää.
Perunoiden myrkyt
Perunoiden kohdalla tilanne on erilainen. ”Pienet versot eivät ole ongelma, ne voi leikata reilusti pois ja silti syödä perunan”, Steinberger sanoo. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että enintään sentin pituiset silmut ja versot voi poistaa. Mutta jos ne kasvavat suuremmiksi, on syytä olla varovainen. ”Viimeistään silloin, kun peruna alkaa muuttua vihreäksi, se ei ole enää syötäväksi kelpaava”, ravitsemusterapeutti varoittaa.
Silloin mukula ei ainoastaan menetä arvokkaita vitamiineja ja kivennäisaineita. ”Myös vihanneksen solaniinipitoisuus kasvaa”, Steinberger selittää. Tämä on yksi perunan kaltaisten yöperunakasvien sisältämistä haitallisista myrkyistä. Kasvi käyttää näitä niin sanottuja glykoalkaloideja suojautuakseen tuholaisilta ja taudinaiheuttajilta.
Perunoiden glykoalkaloidipitoisuus on tavallisesti 20-100 milligrammaa kilogrammassa. Tämä on terveydelle vaaratonta. Itämisen yhteydessä pitoisuus yli kaksinkertaistuu. Keskimäärin 0,5 milligrammaa glykoalkaloideja vuorokaudessa ja painokiloa kohti on yläraja, jota ei pitäisi ylittää, jotta vältettäisiin ei-toivotut terveysvaikutukset. Tämä on Saksan liittovaltion riskinarviointiin erikoistuneen instituutin ohjeellinen arvo. Myrkytysoireita aiheutuisi yhden milligramman annoksesta ruumiinpainokiloa kohti.
Myrkytys hyvin epätodennäköistä
On vaikea kuvitella, mitä nämä ohjearvot tarkoittavat. ”Aikuisena pitäisi syödä paljon huonoja perunoita, jotta pääsisi tälle tasolle. Useita kiloja, arvioisin”, Steinberger sanoo. Jos lievää myrkytystä tapahtuu, se johtaa oireisiin ruoansulatuskanavassa: pahoinvointi, oksentelu, ripuli, vatsakipu tai polttava tunne kurkussa voivat olla oireita.
Steinberger kuitenkin vakuuttaa, että solaniinimyrkytys on äärimmäisen harvinainen, eikä tapauksia tunneta juuri lainkaan. Tämä johtuu luultavasti myös siitä, että vihannekset, joiden solaniinipitoisuus on korkea, muuttuvat joka tapauksessa syömäkelvottomiksi. Steinberger neuvookin: ”Kädet irti, jos peruna maistuu tavallista kitkerämmältä.
